Marju on Villa Huvin johtaja, vaikka itse hieman karsastaa johtaja nimikettä. Marjun toimenkuva sisältää paljon erilaisia töitä, jotka eivät välttämättä näy sellaisenaan jokapäiväisessä toiminnassa. Työ sisältää henkilöstöhallintoa, palkanmaksua, työvuorosuunnittelua, kehittämistä, kouluttamista, virkistysasioita sekä myös Marjun sanoin ”kirstunvartiointia” eli taloudesta huolehtimista.

Hallinnollisen työn lisäksi Marju pitää asukkaiden ohjaamisesta ja näkee sen työn ”suolana”. Kehitysvammaisten ohjaamisen Marju kokee omimpana työnään, varmasti johtuen siitä, että hän on peruskoulutukseltaan kehitysvammaisten hoitaja ja on sosionomiksi opiskelujen jälkeen siirtynyt esimiestöihin.

Marju pitää toimimisesta ihmisten kanssa. Marju kokee itsensä ”coachaavaksi” esimieheksi, joka oman työkokemukseensa perustuen pystyy antamaan henkilökunnalle näkemyksiä ja neuvoja.  Asukkaiden ja henkilökunnan lisäksi Marju on myös tekemisissä asukkaiden omaisten kanssa, joka onkin hänen suurin kontaktiryhmänsä.

Marjun mielestä ”Villa Huvi on asukkaiden maanpäällinen paratiisi, koska en tiedä, että missään muualla on tällaista asumismuotoa koko Suomessa näissä puitteissa ja tällaisella sopimuksella, joka sisältää myös nk. talon ulkopuoliset menot” 

Villa Huvissa tehdään paljon sellaisia asioita, joita muissa ryhmämuotoisessa asumisessa ei muualla Suomessa toteuteta mm. retket, harrastukset, erilaiset kulttuuriharrastukset, jne. Ohjaajien osallistuminen näihin on vaatinut paljon opettelua, mutta nyt asia on sisäistetty ja ohjaajat nauttivat näistä yhteisistä vapaa-ajan aktiviteeteistä. 

”No siihen paratiisiin Villa Huvissa voi tietysti lisätä Villa Huvin tilojen lisäksi ympäröivän luonnon, jossa lähes päivittäin voi nähdä peuroja, jäniksiä, ketun ja luonto on lähellä kaiken aikaan” toteaa Marju.

Marju kertoo, että on kulkenut pitkän tien kehitysvamma-alalla 90-luvun alusta alkaen ja on työskennellyt koko työuransa kehitysvammaisten asumisyksiköissä.  Marjulla on kolme aikuista lasta, jotka ovat jo lentäneet pois kotoa. ”Keravalla olen syntynyt, joten en ole kovin pitkälle päässyt kun nyt asun Tuusulassa” Marju naurahtaa.

Marju toteaa myös, että työkalut pysyvät käsissä ja näpräämistä riittää omakotitalossa niin sisällä kuin ulkonakin. Yhtenä näpräyksen merkittävänä saavutuksena Marju mainitsee edellissyksynä toteuttamansa keittiöremontin. 

Marju pitää erittäin paljon koirista. Lähellä sydäntä on hänen kolme Labradorinnoutajaansa, Kerttu-mamma ja pennut Aino ja Alvar, joista Alvar on kohta lähdössä omaan kotiinsa Pohjanmaalle. 

Ei minulla mitään ”särmäharrastuksia” ole, mutta olemme nyt aloittamassa Kertun kanssa treenaamaan vesipelastusta.  ”Aloitetaan ihan nollasta. Vesi elementtinä kiinnostaa sekä minua että Kerttua. Ihmisen pelastaminen vedestä on merkittävä taito.” Marju kertoo.

Kuvassa Kerttu-mamma ja Aino-tytär