Olen ohjaajana Villa Huvissa ja teen kaikkea, mitä asukas arkielämässä tarvitsee, paljon hoitotyötä, mutta suunnittelen myös yhdessä asukkaan kanssa kaikelta osin mielekästä arkea.

Kuuntelen asukkaan toiveita ja parhaani mukaan pyrin toteuttamaan niitä. Tunnen asukkaat tosi hyvin jo vuosien ajalta ja ehkä osaan jo lukea heidän ajatuksensa.  Meillä on paljon sanatonta kommunikaatiota, mutta myös kuvakortit on meillä apuna.  Joillakin asukkailla on omia sanoja, joiden merkityksen tiedän.

Villa Huvi on kiva työpaikka ja olen viihtynyt siksi, että Villa Huvi on rento ja kodinomainen paikka.  Pidän työstäni koska sillä on merkitystä toiselle ihmiselle. Olen työskennellyt aiemmin vanhuspalveluissa ja mielenterveys puolella, mutta nuorten aikuisten kanssa työskentely on minusta parasta. Useimmiten päivät on erilaisia ja parhaimmillaan voin suunnitella ja toteuttaa päivän siten kun asukas sen itse haluaa esim. onnistunut mielekäs retkipäivä. Saan suoraa ja aitoa palautetta, joka on parasta tuntee, että on tehnyt asiat oikein.

Tykkään myös lisätä Instagram-videoita ja kuvia meidän työpaikan sivuille, koska rakastan tallentaa elämän pieniä ja suuria hetkiä

Työporukka on rasittava ja hullu, mutta samalla ihanin, koska pidämme yhtä ja meistä on hitsaantunut pieni ”perhe”. Joitain vieraita saattaa hämmästyttää, kun porukalla on erikoinen huumorintaju. Minusta tärkein asia on että nauretaan paljon ja oppii myös nauramaan itselle – kaikki me mokataan ja opitaan.

Uskon, että kuntouttava työote on myös minun vahvuuteni. Minulla on ollut haaveena fysioterapeutin ala, katsotaan, milloin se toteutuu. Työ on välillä fyysisesti ja henkisesti raskasta,  mutta kun kuulee päivän päätteeksi, että kiitos päivästä ja tulethan sinä myös huomenna, niin sillä jaksaa pitkälle.

Yritän aina muistuttaa itselleni, että pitäisi pyrkiä olemaan positiivinen, koska aina voi mennä huonomminkin ja uskon, että sillä ajattelulla pääsee pitkälle

Olen nyt lähes 34 vuotias ja menin töihin lähes 15 vuotta sitten. Itse päädyin sattumalta Villa Huviin. Ensin en meinannut tulla, koska mietin, olenko sopiva hoitamaan kehitysvammaisia ja  tämä vähän jännitti minua. Muutamien vuosien jälkeen olen todennut, että Villaan tulo oli hyvä valinta – uskon, että olen parhaimmillani tällä hoitoalueella.

Pieni 4 vuotias lapseni vie paljon energiaa, mutta antaa tuplasti takaisin. Lapseni on pistänyt pohtimaan työssäolomääriä, ennen tein liikaa töitä, nyt olen yrittänyt olla enemmän kotona. Ennen raha myös meni vapaa-ajan edelle, nyt tärkeämpää on vietetty aika pojan ja perheen kanssa.

Harrastan myös jalkapalloa hupiporukassa FC Kaljamahat, mutta ruunalaitto on minun intohimoni. Äitini on kotoisin Nicaraguasta  ja häneltä olen oppinut, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti   ja suunnitelmallisuutta olen saanut hämäläiseltä isältäni, joten uskon, että sain heistä  hyvän cocktailin.

Toinen intohimo on matkusteleminen perheen kanssa. Parasta reissaamisessa nähtävyyksien lisäksi on kun pääsee  tutustumaan erilasiin kulttuureihin ja ihmisiin. Joistakin tapaamistani ihmisistä on jäänyt pysyviä ystävyyssuhteita. 

Haaveena on käydä ainakin 50:ssä maassa, tavoite lähenee koko ajan. Matkalla koet, opit ja näet paljon uutta ja tunnet eläväsi pidempään.

Mottoni on ” Se joka elää niin näkee, se joka matkustaa näkee enemmän”.