Olen Villa Huvissa ohjaajana, peruskoulutukseltani olen työfysioterapeutti. Vaihdoin alaa 4v. sitten, enkä kadu.Työotteeni  on ”kehollinen”, ja pyrin huomioimaan asukkaan tuki- ja liikuntaelimistön haasteet kaikessa tekemisessäni. Töihini kuuluu lisäksi apuvälineiden huollon ja tarvittavien uusien apuvälineiden tilaukset. 

Perehdytän tarvittaessa muuta henkilökuntaa kehonhuollon harjoituksiin. Laadin myös tarvittaessa ohjeita ja otan kuvia harjoituksista ja teen asukaskohtaisia kehonhuollon kansioita. 

Kehollisessa työotteessa on tärkeätä aina noudattaa hyvää ergonomiaa, jotta yksikään siirto ei lähde hutiloiden ja että siirto on luottamusta herättävä ja turvallinen niin asukkaan , kuin ohjaajankin kannalta. On myös tärkeätä kertoa ennakoiden asukkaalle mitä ollaan seuraavaksi tekemässä. 

Parityöskentelyssä ja perehdytyksessä pyrin opastamaan ohjaajia oman työergonomian huomioimiseen ja pitämään “napaa piukkana”. 

Olen työskennellyt Villassa lähes 4 vuotta ja olen viihtynyt täällä hyvin, tulen päivittäin mielelläni töihin.  Olen oppinut tuntemaan asukkaat ja heidän tarpeensa, tiedän mistä he innostuvat ja pitävät, kuinka rauhoittuvat ja kommunikoivat. Päivät ovat Villassa tosi erilaisia ja siksi työkin mukavaa ja mielenkiintoista. 

Työ on varsin fyysistä ja työssä toistuu samankaltaisia nostoja ja siirtoja. Oma keho kuormittuu välillä paljonkin, ja siitä johtuen on omasta kehosta pidettävä huolta. Käyn vesijuoksemassa, kuntosalilla, pilates-jumpassa ja liikun luonnossa paljon. 

Villassa on hyvä henki ja avoin ja salliva keskustelukulttuuri, voin olla myös välillä omissa oloissani, jos on tarve. Välillä keskustelu kuohuu, välillä nauretaan niin että ei meinaa penkillä pysyä, ja hassutellaan asukkaiden kanssa. Meillä on myös yhteisiä puheenaiheita henkilökunnan kesken, vaikka ikähaitari on suuri ja kulttuuritaustat ovat erilaisia. Yksi hyvä puheenaihe on ruoka, jonka kautta opitaan myös työkavereiden taustoista. 

Reetta toteaa, että häntä pidetään paikan ”mummona” ja tottahan se on, kun minulla on 4 lastenlasta. Useasti kuulen jonkun sanovan: 

”Mummo onko kaikki hyvin tarvitaanko apua, mä tulen kyllä heti auttamaan jos tarvitaan”

Vapaa-aikana osaan myös levätä, en ole suorittajatyyppi. ”Mummoilu” ja kulttuuririennot lataavat akkuja henkisesti. Kun ovi menee kiinni työpaikalla, niin en mieti työasioita. 

Kysyin haastattelussa Reetalta millainen hän on persoonaltaan?  

Oi siinäpä onkin visainen kysymys, hetkinen. ”Uskon, että olen sosiaalinen erakko, joka tarvitsee sopivasti sosiaalisia kontakteja, mutta myös rakastan olla yksin, joka on tapani latautua ja pysähtyä. Tällöin hakeudun luontoon, luen kirjoja, käyn konserteissa ja leffassa ihan itsekseni”.  

Neljä lastenlasta, joiden ikä on 8 kk -3,5 vuotta ovat merkittävä voimanlähde. En ole heidän kasvattajansa enkä pyrikään siihen. Tykkään käydä heidän kanssaan mm. nukketeatterissa, viedä heitä elämysten äärelle, he ovat välillä yökylässä minulla ja välillä sitten minä olen heidän kodissaan apuna. Mummoilu on tärkeä osa persoonaani ja maailman ihaninta! 

Motto: Kyllä haluan elää huumorin ja eteenpäin menemisen kautta – kaikessa voi nähdä hyvää ja asioilla on tapana selvitä ratkaisukeskeisesti. Eteenpäin mennään sano mummo lumessa.